Heippa,
tulin nyt 2 kuukauden Suomessa olon jälkeen vielä kirjoittelemaan vähän kokemuksistani Bosassa ja mitä opin matkan aikana. Nyt olo kotona tuntuu jo normaalille, mutta ensimmäiset viikot oli outoa olla Suomessa Italian sijaan.
Mitä opin työssäoppimisjakson aikana?
- Respassa työssäoppiminen toi rutkasti kokemusta hotellin vastaanottotyöstä, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Opimme kaikenlaista hotellin varausjärjestelmästä asiakaspalveluun. Oli mahtavaa päästä kokemaan respatyö itse ja oppia samalla. Saimme tehdä myös sekalaisia hotellin hommia, kuten auttaa baarin puolella, viedä lakanoita ja pyyhkeitä ja olla mukana ruokakauppareissulla.
- Kielitaito. Lähtiessä en osannut kuin varmaan 2 sanaa italiaa, mutta palatessa Suomeen minulle oli kehittynyt jo pienenpieni italiankielentaito. Pienet arkikeskustelut jo sujuivat, esimerkiksi ravintolassa tilaaminen ja kuulumistenvaihto. Tunnistan myös monia sanoja italiaksi. Englannintaitoni parani myös jonkin verran, kun puhuimme englantia hotellin henkilökunnalle ja asiakkaille. Saksaa opin myös muutaman lauseen.
- Sain lisää rohkeutta. Jakson puolenvälin jälkeen ei enää hirveästi jännittänyt jäädä yksin respaan. Asiakaspalvelutaidot kehittyivät huimasti kun vaan reippaasti tervehti ja palveli asiakkaita. Oli todella mukavaa kun asiakkaat antoivat hyvää palautetta ja toivottivat hyvää työssäoppimista.
- Kulttuurituntemus. Opin Italian kulttuurista, ja varsinkin Sardinian. Bosan nähtävyydet tuli kunnolla tutuksi, sekä osasimme kertoa asiakkaille jo Sardiniasta yleensäkin, mihin kannattaa mennä, kuinka pitkä matka sinne on yms..
- Matkalta tarttui mukaan vielä suurempi itsenäisyyden tunne. Kun pärjää itse 2 kuukautta Italiassa (kun ei osaa edes puhua kieltä), niin pärjää varmasti missä vain. :-D
Saluti, Niina :)
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
torstai 16. kesäkuuta 2016
I'll miss Bosa
Ensimmäiset viikot Suomessa hujahti lähes yhtä nopeasti kuin Italiassakin. Uskomatonta mutta totta, Suomen lämpötilakin pysyi muutaman päivän ajan ihan Italian lukemissa. Viimeisen matkaraportin tekeminen oli haikeaa, ja Suomessa olo tuntui lähes epätodelliselta. On kuitenkin mukava palata takaisin Suomeen, nähdä perhettä ja ystäviä ja siirtyä kesälomalle.
Mitä opin ja mikä oli vaikeaa?
En ollut ennen työskennellyt hotellin vastaanotossa, joten ajatus respatyöstä englanniksi, saatika italiaksi, tuntui minusta melko hurjalta. Yllätyin kuitenkin kerta toisensa jälkeen positiivisesti, kun huomasin miten mukavaa respassa on työskennellä. Paperityöt ja varausten kirjaaminen Hotel 2000- varausjärjestelmän avulla lähti hyvin käyntiin ja sainkin kehuja siitä, että olen hyvä tietokoneen kanssa. Role Play -harjoittelun jälkeen hotelli-info asiakkaille (kuten aamupala ja check-out aika) tulivat kuin apteekin hyllyltä. Ja vaikka sitä Marcon lupailemaa Cappuccino -koulutusta ei ikinä tullutkaan, opin silti jotenkuten valmistamaan aitoa italialaista cappuccinoa. Small Talk-keskustelu ja lisäinformaation antaminen asiakkaille esimerkiksi Bosan nähtävyyksistä oli pelottavampaa ja niihin olisinkin kaivannut enemmän itsevarmuutta.
Engalanninkielentaitoni ja etenkin englannin sanavarastoni laajenivat ja sain enemmän rohkeutta käyttää vieraita kieliä. Työssäoppimisesta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisimme osanneet puhua italiaa. Tällöin olisimme todennäköisesti saaneet vielä enemmän vastuuta ja tehtäviä. 2kk aikana oppi kuitenkin italiaa jonkun verran, ja respassa oli osattava sanoa muutama peruslause italiaksi, koska pohjoismaisesta ulkonäöstäni huolimatta minua luultiin usein italialaiseksi, ja voitte kuvitella sen puhetulvan kun italialainen asiakas saapuu vastaanottoon. Väärinymmärrysten välttämiseksi turvauduttiin usein lauseeseen "Mi dispiace, non parlo molto bene l'italiano, se vuole possiamo parlare in inglese", ja parhaassa tapauksessa keskustelu jatkui (edes jotenkuten) englanniksi.
Arki Bosassa vahvisti mielikuvani Italialaisesta kulttuurista. Ei ole huuhaata, että italialaiset antavat poskisuudelmia ensitapaamisella, syövät illallisen vasta yhdeksältä, tai syövät aamupalaksi vain makean croissantin. Italialaiset ovat ihanan ystävällisiä, mutta silti hyvin suorasanaisia. Cleaning ladies - naiset jaksoivat kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja kehua kulmakarvojani, joka oli mielestäni aika huvittavaa.
Bosa kaupunkina tuli todella tutuksi vaihdon aikana, koska kaupunki oli niin pieni, että autoja ei tarvittu, ja samat ihmiset tulivat välillä päivittäin kaduilla vastaan. Museoissa tuli käytyä ja linnat ja rannat tuli kierrettyä useampaan kertaan. Teimme muuten ekoilla viikolla hotellille pientä markkinointiblogia, jossa on tarkempaa tietoa Bosasta ja nähtävyyksistä: http://welcometobosa.blogspot.fi/
Mitä jään kaipaamaan?
- Ihania tapaamiamme ihmisiä Bosassa, ja erityisesti koko hotellin henkilökuntaa, josta kaikki olivat todella avuliaita ja mukavia
- Lumoavaa turkoosia merta ja rantaa, joka oli vain 2km päässä
- Täydellistä gelattoa ja tonnikala+pesto -pizzaa
- Kaunista Bosan vanhaakaupunkia kapeine katuineen, ja linnan lumoavia maisemia
- Huoletonta meininkiä ja jatkuvaa aurinkoa
Suosittelisinko vaihtoa (Bosassa) muille?
- Kyllä, ehdottomasti. Perusteluja on tässä tultu lueteltua useamman postauksen verran.
Mitä opin ja mikä oli vaikeaa?
En ollut ennen työskennellyt hotellin vastaanotossa, joten ajatus respatyöstä englanniksi, saatika italiaksi, tuntui minusta melko hurjalta. Yllätyin kuitenkin kerta toisensa jälkeen positiivisesti, kun huomasin miten mukavaa respassa on työskennellä. Paperityöt ja varausten kirjaaminen Hotel 2000- varausjärjestelmän avulla lähti hyvin käyntiin ja sainkin kehuja siitä, että olen hyvä tietokoneen kanssa. Role Play -harjoittelun jälkeen hotelli-info asiakkaille (kuten aamupala ja check-out aika) tulivat kuin apteekin hyllyltä. Ja vaikka sitä Marcon lupailemaa Cappuccino -koulutusta ei ikinä tullutkaan, opin silti jotenkuten valmistamaan aitoa italialaista cappuccinoa. Small Talk-keskustelu ja lisäinformaation antaminen asiakkaille esimerkiksi Bosan nähtävyyksistä oli pelottavampaa ja niihin olisinkin kaivannut enemmän itsevarmuutta.
Engalanninkielentaitoni ja etenkin englannin sanavarastoni laajenivat ja sain enemmän rohkeutta käyttää vieraita kieliä. Työssäoppimisesta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisimme osanneet puhua italiaa. Tällöin olisimme todennäköisesti saaneet vielä enemmän vastuuta ja tehtäviä. 2kk aikana oppi kuitenkin italiaa jonkun verran, ja respassa oli osattava sanoa muutama peruslause italiaksi, koska pohjoismaisesta ulkonäöstäni huolimatta minua luultiin usein italialaiseksi, ja voitte kuvitella sen puhetulvan kun italialainen asiakas saapuu vastaanottoon. Väärinymmärrysten välttämiseksi turvauduttiin usein lauseeseen "Mi dispiace, non parlo molto bene l'italiano, se vuole possiamo parlare in inglese", ja parhaassa tapauksessa keskustelu jatkui (edes jotenkuten) englanniksi.
Arki Bosassa vahvisti mielikuvani Italialaisesta kulttuurista. Ei ole huuhaata, että italialaiset antavat poskisuudelmia ensitapaamisella, syövät illallisen vasta yhdeksältä, tai syövät aamupalaksi vain makean croissantin. Italialaiset ovat ihanan ystävällisiä, mutta silti hyvin suorasanaisia. Cleaning ladies - naiset jaksoivat kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja kehua kulmakarvojani, joka oli mielestäni aika huvittavaa.
Bosa kaupunkina tuli todella tutuksi vaihdon aikana, koska kaupunki oli niin pieni, että autoja ei tarvittu, ja samat ihmiset tulivat välillä päivittäin kaduilla vastaan. Museoissa tuli käytyä ja linnat ja rannat tuli kierrettyä useampaan kertaan. Teimme muuten ekoilla viikolla hotellille pientä markkinointiblogia, jossa on tarkempaa tietoa Bosasta ja nähtävyyksistä: http://welcometobosa.blogspot.fi/
Mitä jään kaipaamaan?
- Ihania tapaamiamme ihmisiä Bosassa, ja erityisesti koko hotellin henkilökuntaa, josta kaikki olivat todella avuliaita ja mukavia
- Lumoavaa turkoosia merta ja rantaa, joka oli vain 2km päässä
- Täydellistä gelattoa ja tonnikala+pesto -pizzaa
- Kaunista Bosan vanhaakaupunkia kapeine katuineen, ja linnan lumoavia maisemia
- Huoletonta meininkiä ja jatkuvaa aurinkoa
Suosittelisinko vaihtoa (Bosassa) muille?
- Kyllä, ehdottomasti. Perusteluja on tässä tultu lueteltua useamman postauksen verran.
Tanti Saluti,
Iida
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Back to Finland
Ciao! Nyt olen ollut jo jonkin aikaa Suomessa. On hauskaa, että Italianreissu tulee mieleen monissa arjen tilanteissa ja tulee verrattua mikä oli erilaista ja mikä samanlaista. Olen myös kiinnittänyt paljon enemmän huomiota italialaisiin juttuihin, mitä esiintyy Suomessa. Esimerkiksi täällä soi paljon italialaisia hittikappaleita!
Mitä työssäoppiminen Sardiniassa antoi minulle?
- Paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. En ole yleensä tykännyt pyytää kaupoissa myyjiltä apua tai soitella eri paikkoihin esimerkiksi pankkiin. Nyt se ei tunnu enää kovin pahalta, vaan jopa todella helpolta, kun sen tekee suomeksi.
- Kielitaidon kehittymistä. Sardiniassa tuli tietysti puhuttua todella paljon englantia ja sen puhuminen alkoi sujumaan koko ajan luontevammin. En enää niin paljon mieti miten sanon asiat, vaan uskallan puhua enemmän ulkomaalaisten kanssa. Myös italiankieltä tuli opittua jonkun verran. Jossain tilanteissa oli hyötyä jo siitä, kun uskalsi sanoa ääneen mitä tahansa sanoja joita osaa. Silloin sai aikaan jonkunlaisia keskusteluja ja tutustui ihmisiin.
- Valmiudet toimia vastaanottovirkailijana hotellissa. Opin miten Hotel2000- varausjärjestelmää käytetään, kuinka asiakkaita neuvotaan ja ohjataan, kuinka check-in- ja check- out tilanteet hoidetaan jne. Tietysti käytännöt vaihtelevat eri hotelleissa, varsinkin suurissa ketjuhotelleissa, mutta sain hyvän pohjan ainakin. Meijän hotellissa oli tapana saattaa asiakkaat huoneeseen, mikä oli mielestäni mukavaa.
- Paljon asiakaspalvelukokemusta. Hotellin vastaanotossa tuli hoidettua monenlaisia asioita erimaalaisten asiakkaiden kanssa.
- Uusia tuttavuuksia Italiasta. Oli todella mukavaa, että tutustuin moneen italialaiseen ihmiseen. Minulle jäi heistä erittäin positiivinen ja iloinen kuva. Ihmiset olivat useimmiten auttavaisia ja todella mukavia.
- Itsevarmuutta toimia yleensäkin kaikissa elämäntilanteissa. Kun pärjäsi "omillaan" 2 kk vieraassa maassa (onneksi oli tietysti muut työssäoppijat ja hotellin väki), niin tulee sellainen olo, että voisi pärjätä monissa muissakin paikoissa omillaan ja toteuttaa unelmiaan :)
- Opin paljon italialaisesta kulttuurista, kuten ruuasta, ihmisistä ja hieman myös historiasta
- Bosan kaupungin tunnen nyt lähes läpikotaisin ja olen tutustunut myös moniin muihin Sardinian kaupunkeihin, kuten Cagliariin, Macomeriin, Algheroon ja Oristanoon.
Saluti, Sanni ♥
Mitä työssäoppiminen Sardiniassa antoi minulle?
- Paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. En ole yleensä tykännyt pyytää kaupoissa myyjiltä apua tai soitella eri paikkoihin esimerkiksi pankkiin. Nyt se ei tunnu enää kovin pahalta, vaan jopa todella helpolta, kun sen tekee suomeksi.
- Kielitaidon kehittymistä. Sardiniassa tuli tietysti puhuttua todella paljon englantia ja sen puhuminen alkoi sujumaan koko ajan luontevammin. En enää niin paljon mieti miten sanon asiat, vaan uskallan puhua enemmän ulkomaalaisten kanssa. Myös italiankieltä tuli opittua jonkun verran. Jossain tilanteissa oli hyötyä jo siitä, kun uskalsi sanoa ääneen mitä tahansa sanoja joita osaa. Silloin sai aikaan jonkunlaisia keskusteluja ja tutustui ihmisiin.
- Valmiudet toimia vastaanottovirkailijana hotellissa. Opin miten Hotel2000- varausjärjestelmää käytetään, kuinka asiakkaita neuvotaan ja ohjataan, kuinka check-in- ja check- out tilanteet hoidetaan jne. Tietysti käytännöt vaihtelevat eri hotelleissa, varsinkin suurissa ketjuhotelleissa, mutta sain hyvän pohjan ainakin. Meijän hotellissa oli tapana saattaa asiakkaat huoneeseen, mikä oli mielestäni mukavaa.
- Paljon asiakaspalvelukokemusta. Hotellin vastaanotossa tuli hoidettua monenlaisia asioita erimaalaisten asiakkaiden kanssa.
- Uusia tuttavuuksia Italiasta. Oli todella mukavaa, että tutustuin moneen italialaiseen ihmiseen. Minulle jäi heistä erittäin positiivinen ja iloinen kuva. Ihmiset olivat useimmiten auttavaisia ja todella mukavia.
- Itsevarmuutta toimia yleensäkin kaikissa elämäntilanteissa. Kun pärjäsi "omillaan" 2 kk vieraassa maassa (onneksi oli tietysti muut työssäoppijat ja hotellin väki), niin tulee sellainen olo, että voisi pärjätä monissa muissakin paikoissa omillaan ja toteuttaa unelmiaan :)
- Opin paljon italialaisesta kulttuurista, kuten ruuasta, ihmisistä ja hieman myös historiasta
- Bosan kaupungin tunnen nyt lähes läpikotaisin ja olen tutustunut myös moniin muihin Sardinian kaupunkeihin, kuten Cagliariin, Macomeriin, Algheroon ja Oristanoon.
Saluti, Sanni ♥
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
Kotiinpaluu
Ciao! Nyt ollaan taas kotona. Tuntuu jotenkin todella hassulta! Huomenna menemme kouluun tekemään matkaraportteja ja tiistaina on kevätjuhla. Sen jälkeen alkaakin jo kesäloma.
Paluumatkamme oli pitkä ja hieman jännittävä, sillä ensin junamme oli tunnin myöhässä ja sen jälkeen kaksi lennoista. Ehdimme kuitenkin kaikille jatkolennoille ja ehdimme vielä sopivaan Turkuun menevään bussiinkin. Turussa olimme lauantai aamuyöllä.
Tulee kyllä ikävä Sardiniaa ja erityisesti Bosaa. Kahdessa kuukaudessa siellä olemisesta muodostui arki ja nyt täytyy taas palata erilaiseen arkeen. Tutuistuimme kokoajan enemmän paikallisiin ihmisiin ja vietimme aikaa italialaisten kanssa. Pääsin esimerkiksi aveciksi italialaisiin valmistujaisiin, joka oli todella mukava kokemus. Ihmiset olivat todella mukavia ja juhlissa oli hauskoja ohjelmanumeroita kaikille. Myös kadulla kulkiessa, kahviloissa ja tapahtumissa juttelimme koko ajan enemmän paikallisten kanssa. Huomasimme, että ei kannata kysyä "Parla inglese?", sillä siihen vastataan useimmiten "no". Parempi on sanoa, että ei itse osaa kovin hyvää italiaa, "Non parlo molto bene l'italiano" ja silloin paikalliset saattavat yrittää jutella jotakin englanniksi.
Iida ja minä kävimme esimerkiksi kaksi kertaa viikossa Zumbassa, jota pitää työkaverimme poika. Siellä oli mukavaa nähdä italialaisia nuoria ja aikuisia. Kielimuuri (yllättäen) vaikeutti keskustelua, mutta saimme me aina jonkin verran juteltua muiden kanssa ja tanssiessa oli koko ajan hyvä meininki. Hahaa ja latinotanssitkin alkoivat pikkuhiljaa sujua! Täytyy ehkä mennä kokeilemaan Suomessakin....
Saluti, Sanni ♥
Paluumatkamme oli pitkä ja hieman jännittävä, sillä ensin junamme oli tunnin myöhässä ja sen jälkeen kaksi lennoista. Ehdimme kuitenkin kaikille jatkolennoille ja ehdimme vielä sopivaan Turkuun menevään bussiinkin. Turussa olimme lauantai aamuyöllä.
Tulee kyllä ikävä Sardiniaa ja erityisesti Bosaa. Kahdessa kuukaudessa siellä olemisesta muodostui arki ja nyt täytyy taas palata erilaiseen arkeen. Tutuistuimme kokoajan enemmän paikallisiin ihmisiin ja vietimme aikaa italialaisten kanssa. Pääsin esimerkiksi aveciksi italialaisiin valmistujaisiin, joka oli todella mukava kokemus. Ihmiset olivat todella mukavia ja juhlissa oli hauskoja ohjelmanumeroita kaikille. Myös kadulla kulkiessa, kahviloissa ja tapahtumissa juttelimme koko ajan enemmän paikallisten kanssa. Huomasimme, että ei kannata kysyä "Parla inglese?", sillä siihen vastataan useimmiten "no". Parempi on sanoa, että ei itse osaa kovin hyvää italiaa, "Non parlo molto bene l'italiano" ja silloin paikalliset saattavat yrittää jutella jotakin englanniksi.
Iida ja minä kävimme esimerkiksi kaksi kertaa viikossa Zumbassa, jota pitää työkaverimme poika. Siellä oli mukavaa nähdä italialaisia nuoria ja aikuisia. Kielimuuri (yllättäen) vaikeutti keskustelua, mutta saimme me aina jonkin verran juteltua muiden kanssa ja tanssiessa oli koko ajan hyvä meininki. Hahaa ja latinotanssitkin alkoivat pikkuhiljaa sujua! Täytyy ehkä mennä kokeilemaan Suomessakin....
Saluti, Sanni ♥
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Kotiinpaluutunnelmia
Ciao!
Nyt ollaan täällä jo kotiinpaluutunnelmissa, kun lähtö
koittaa ylihuomenna perjantaina. Lähdemme aamulla klo 8.30 bussilla kohti
Macomeria, ja sieltä junalla Cagliarin lentoasemalle. Lento kohti Roomaa lähtee
klo 15.05. Sieltä sitten vielä Berliiniin ja lopulta Helsinkiin, eli taas 2
välilaskua.. Päivästä tulee varmasti melkoinen operaatio kun koko kotimatkan
pituudeksi tulee melkein 20 tuntia. Toivotaan että lennot yms. ei olisi
myöhässä. Matkalaukkuja on myös aika mukava määrä, joten matkasta ei tule
helppo 30 asteen helteessä. :D
Sardinian lippu
Sardinian lippu
Viimeinen viikko on mennyt nopeasti. Viikonloppuna oltiin
viinifestivaali La Grande Festa del Vino:n tunnelmissa. Tiistaina meillä oli
arviointikeskustelut Anna Marian kanssa, ja saatiin kaikki tosi hyvät arvosanat. :) Annoimme samalla
kaikki Suomi-tuliaisemme Marcolle, Antoniolle ja Anna Marialle. Alla on kuva
lahjasta, joka sisälsi vain suomalaisia tuotteita.
Maanantaina olimme hotellin henkilökunnan kanssa syömässä Sa
Nassa-ravintolassa. Oli tosi mukava ilta. Söimme niin, että pöytään tuotiin
monta lautasta joista kaikki sai ottaa. Ensin söimme mereneläviä, esimerkiksi
keihäsrauskua ja mustekalaa. Sen jälkeen raviolia ja rapupastaa. Jälkiruuaksi
sorbettia. Oli muuten hyvää!! Oli tosi kiva kokoontua kaikkien kesken vielä
viimeisen viikkomme kunniaksi ja Marco antoi meille kolmelle ihanat sormukset
muistoksi Bosasta. On ollut kyllä mahtavat 2 kuukautta täällä! Ainutlaatuinen
kokemus. Toivon että näemme vielä hotellin ihanaa henkilökuntaa! Mutta nyt
kohti Suomen kesää ja uusia seikkailuja à
Saluti da Bosa, Niina :)
La Grande Festa del Vino Bosa
Viime viikonloppuna eli 21.-22.5. vietetettiin Bosassa viinifestivaaleja. Tapahtumassa on vahvasti pääosassa Italialaiset viinit, mutta myös käsitöillä, kansainvälisillä viineillä, taiteella ja Sardinialaisella perinneruoalla on paikkansa festivaaleilla. Viinifestivaalit pidetään Castello Malaspina -nimisen linnan ympärillä vanhassakaupungissa ja alueelle on vapaa pääsy.
Viinin ystävien kuitenkin kannattaa ostaa pieni käsityönä tehty kassi, joka sisältää alueen kartan, rannekkeen ja pienen viinilasin. Kassi maksaa 15 euroa kappaleelta ja ideana on, että kassin omistajat saavat veloituksetta viinimaistiaisen jokaisesta alueen 30 viinikojusta. Karttaan merkitään aina rasti kyseisen viinintuottaja-logon kohdalle, josta viiniä on maisteltu.
Minä ja Sanni haluttiin tietenkin kuulua joukkoon, ja ostettiin pienet kassit, joiden kanssa lähdettiin kiertelemään aluetta. Luultiin ensin, ettei saataisi paljoa "irti" kojuista, sillä kaikki myyjät olivat italialaisia. Homma kääntyi kuitenkin niin, että kaikki olivat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita siitä, mistä tulemme ja mitä teemme Bosassa, joten juttu kulki hyvin ja saimme paljon tietoa viineistä. Saimme myös paljon ilmaisia ruoka maistiaisia, kuten esimerkiksi juustolla täytettyä Focacciaa ja paikallista kalaa tomaattikastikkeessa.
Tanti Saluti,
Iida
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
Asioiden hoitaminen Bosassa
Buongiorno! Enää alle viikko Sardiniassa.. :( Toisaalta mukava mennä Suomeen ja nähdä läheisiä, mutta samalla tuntuu oudolta, kun on tottunut nyt olemaan täällä. Tässä kahden kuukauden aikana on tullut tietysti hoidettua monenlaisia asioita ja haluankin vähän kertoa miten asioiden hoitaminen sujuu täällä!
Lääkärikäynti: Minun piti päästä lääkäriin viikon kestäneen kurkku- ja korvakivun takia ja näin se hoitui. Kyselin erittäin avuliaalta työnkaveriltamme, että miten täällä pääsee lääkäriin. Hän heti minut samana päivänä (sunnuntaina) päivystykseen ja tuli mukaani lääkäriin tulkiksi. Lääkäri katsoi korvat ja kurkun ja määräsi minulle antibiootin. En ihan tiedä mikä minulla oli, mutta korvatulehdus luultavasti, sillä hän sanoi korvan näyttävän pahalta. Työkaverini kertoi lääkärille mistä olen ja mitä teen Bosassa. Jostain syystä lääkäri oli niin mukava, etten joutunut maksamaan mitään :) Sitten menimme apteekkiin hakemaan antibiootin ja eurooppalaisella sairaanhoitokortilla sain sen ILMAISEKSI! Joten oli kyllä todella edullinen lääkärireissu. Siispä, täällä on helppo päästä lääkäriin ja eurooppalainen sairaanhoitokortti on todella kannattaa hankkia ennen kuin lähtee ulkomaille!
Bussilippujen osto: Täällä bussilippuja ei saa ostettua bussista, vaan ne täytyy hankkia etukäteen. Lippuja saa aamuisin bussiasemalta ja muina aikoina eräästä baarista. Pakko sanoa, että paikka on erittäin hyvin piilotettu. Emme olisi ikinä löytäneet sinne, saatikka tajunneet, että sieltä saa bussilippuja ellei meille olisi näytetty paikkaa. Kuitenkin kun paikan tietää, sieltä on helppo ostaa lippuja. Lippuja ostaessa tarvitsee kyllä italiankieltä, jos haluaa saada oikeat liput. Itse olemme asioineet italian ja englannin sekoituksella! Toimii :)
Puhelinliittymät ja puheaika: Puhelinliittymät saimme hankittua kätevästi lentokentältä. Maksoimme 70 euroa ja sen piti riittää kahdeksi kuukaudeksi. Noin kuukauden kuluttua kuitenkin Iidan liittymä lakkasi toimimasta. Aloimme selvittää asiaa ja selvisi, että puheajan lisäksi tarvitsee ladata credito residuoa eli jotakin luottoa, mikä oli siis loppunut. Ei olla vieläkään ihan varmoja miten tuo toimii, mutta saimme hankittua sitä loppujen lopuksi lisää. Hassua oli, että Niinalla tämä luotto ei loppunut ollenkaan. Vain minulla ja Iidalla. Ostimme sitä lisää 30 eurolla ja nyt minulta ei ole mennyt sitä yhtään, joten luulen, että olisi voinut ostaa vähemmänkin.. Kävi siis niin, että minun ja Iidan liittymien hinnaksi tuli 100 euroa ja Niinan 70 euroa. Onneksi työkaverimme auttoi meitä myös tässä liittymäasiassa, sillä puhelinkaupoissa ei puhuttu ollenkaan englantia. Kun vihdoin tiesimme mitä meidän pitää tehdä, piti vielä etsiä paikka, josta luottoa saa ostettua lisää. Menimme puhelinkauppaan, josta meidät ohjattiin toiseen puhelinkauppaan. Toisesta puhelinkaupasta meidät ohjattiin baariin, josta onneksi luottoa sai vihdoin ostettua!
Kampaamokäynti: Kyselin yhtenä aamuna työkaveriltamme Bosan kampaamoista ja kerroin, että olen ajatellut mennä kampaajalle. No, 15 minuutin kuluttua työkaverimme oli soittanut kampaajalle ja kysynyt milloin voin mennä. Menin heti samana päivänä nonstop-tyylisesti jonottamaan kampaajalle. Iida tuli mukaani henkiseksi tueksi :D Jännitti vähän, että miten kaikki onnistuu ja etsin valmiiksi italiaksi mitä haluaisin hiuksilleni tehtävän. Olin jonossa toinen ja pääsin melkein heti kampaamotuoliin. Oli hauskaa, että kampaajia oli neljä ja homma toimi siten, että kaikki menivät kuin liukuhihnalta leikkaukseen tai värjäykseen ja sillä aikaa, kun toiset odottivat väri päässä, niin toiset pääsivät kampaamotuoliin. Kaikki juttelivat ja naureskelivat keskenään. Suurta hilpeyden aihetta toi tietysti myös meidän suomalaisuutemme ja heikko italiankielemme :D Selvittämäni sanat eivät ihan riittäneet, kun lisäkysymyksiä tulvi. Käytin googlekääntäjää apuna ja yksi asiakas, joka osasi hieman englantia auttoi tulkkaamaan. Pienistä ongelmista huolimatta, hiuksista tuli hyvät ja kampaamokokemus oli hyvä! Tilanne oli minulle ja Iidalle todella huvittava, sillä joku heitti jatkuvasti läppää ja puhui tai nauroi minulle. Välillä tajusin jotenkin, välillä en ollenkaan. Sitten vain nauroin mukana. Kuitenkin ihanaa, että ihmiset silti yrittivät ja kyllä me jotakin saatiin juteltua.
Hiuksista tuli todella hyvät ja kampaajat olivat todella nopeita! Molto bene! Huikeaa oli myös se, että leikkaus ja värjäys maksoi vain 30 euroa. Miten voi olla niin halpa! Oli siis kaikenkaikkiaan todella hyvä kokemus mennä italialaiseen kampaamoon! Ainakin saimme hyvän kokemuksen ja iloisen mielen!
Työkaverimme ovat auttaneet meitä monissa asioissa ja olemme saaneet vastauksen kaikkiin kysymyksiimme. Kaikkien asioiden hoitaminen on siis onnistunut ihan hyvin, mutta täällä on oltava todella rohkea ja käytettävä kaikki italiankieliset sanat, jotka osaa! Elekieli auttaa myös huomattavasti :)
Saluti,
Sanni
Lääkärikäynti: Minun piti päästä lääkäriin viikon kestäneen kurkku- ja korvakivun takia ja näin se hoitui. Kyselin erittäin avuliaalta työnkaveriltamme, että miten täällä pääsee lääkäriin. Hän heti minut samana päivänä (sunnuntaina) päivystykseen ja tuli mukaani lääkäriin tulkiksi. Lääkäri katsoi korvat ja kurkun ja määräsi minulle antibiootin. En ihan tiedä mikä minulla oli, mutta korvatulehdus luultavasti, sillä hän sanoi korvan näyttävän pahalta. Työkaverini kertoi lääkärille mistä olen ja mitä teen Bosassa. Jostain syystä lääkäri oli niin mukava, etten joutunut maksamaan mitään :) Sitten menimme apteekkiin hakemaan antibiootin ja eurooppalaisella sairaanhoitokortilla sain sen ILMAISEKSI! Joten oli kyllä todella edullinen lääkärireissu. Siispä, täällä on helppo päästä lääkäriin ja eurooppalainen sairaanhoitokortti on todella kannattaa hankkia ennen kuin lähtee ulkomaille!
Bussilippujen osto: Täällä bussilippuja ei saa ostettua bussista, vaan ne täytyy hankkia etukäteen. Lippuja saa aamuisin bussiasemalta ja muina aikoina eräästä baarista. Pakko sanoa, että paikka on erittäin hyvin piilotettu. Emme olisi ikinä löytäneet sinne, saatikka tajunneet, että sieltä saa bussilippuja ellei meille olisi näytetty paikkaa. Kuitenkin kun paikan tietää, sieltä on helppo ostaa lippuja. Lippuja ostaessa tarvitsee kyllä italiankieltä, jos haluaa saada oikeat liput. Itse olemme asioineet italian ja englannin sekoituksella! Toimii :)
Puhelinliittymät ja puheaika: Puhelinliittymät saimme hankittua kätevästi lentokentältä. Maksoimme 70 euroa ja sen piti riittää kahdeksi kuukaudeksi. Noin kuukauden kuluttua kuitenkin Iidan liittymä lakkasi toimimasta. Aloimme selvittää asiaa ja selvisi, että puheajan lisäksi tarvitsee ladata credito residuoa eli jotakin luottoa, mikä oli siis loppunut. Ei olla vieläkään ihan varmoja miten tuo toimii, mutta saimme hankittua sitä loppujen lopuksi lisää. Hassua oli, että Niinalla tämä luotto ei loppunut ollenkaan. Vain minulla ja Iidalla. Ostimme sitä lisää 30 eurolla ja nyt minulta ei ole mennyt sitä yhtään, joten luulen, että olisi voinut ostaa vähemmänkin.. Kävi siis niin, että minun ja Iidan liittymien hinnaksi tuli 100 euroa ja Niinan 70 euroa. Onneksi työkaverimme auttoi meitä myös tässä liittymäasiassa, sillä puhelinkaupoissa ei puhuttu ollenkaan englantia. Kun vihdoin tiesimme mitä meidän pitää tehdä, piti vielä etsiä paikka, josta luottoa saa ostettua lisää. Menimme puhelinkauppaan, josta meidät ohjattiin toiseen puhelinkauppaan. Toisesta puhelinkaupasta meidät ohjattiin baariin, josta onneksi luottoa sai vihdoin ostettua!
Kampaamokäynti: Kyselin yhtenä aamuna työkaveriltamme Bosan kampaamoista ja kerroin, että olen ajatellut mennä kampaajalle. No, 15 minuutin kuluttua työkaverimme oli soittanut kampaajalle ja kysynyt milloin voin mennä. Menin heti samana päivänä nonstop-tyylisesti jonottamaan kampaajalle. Iida tuli mukaani henkiseksi tueksi :D Jännitti vähän, että miten kaikki onnistuu ja etsin valmiiksi italiaksi mitä haluaisin hiuksilleni tehtävän. Olin jonossa toinen ja pääsin melkein heti kampaamotuoliin. Oli hauskaa, että kampaajia oli neljä ja homma toimi siten, että kaikki menivät kuin liukuhihnalta leikkaukseen tai värjäykseen ja sillä aikaa, kun toiset odottivat väri päässä, niin toiset pääsivät kampaamotuoliin. Kaikki juttelivat ja naureskelivat keskenään. Suurta hilpeyden aihetta toi tietysti myös meidän suomalaisuutemme ja heikko italiankielemme :D Selvittämäni sanat eivät ihan riittäneet, kun lisäkysymyksiä tulvi. Käytin googlekääntäjää apuna ja yksi asiakas, joka osasi hieman englantia auttoi tulkkaamaan. Pienistä ongelmista huolimatta, hiuksista tuli hyvät ja kampaamokokemus oli hyvä! Tilanne oli minulle ja Iidalle todella huvittava, sillä joku heitti jatkuvasti läppää ja puhui tai nauroi minulle. Välillä tajusin jotenkin, välillä en ollenkaan. Sitten vain nauroin mukana. Kuitenkin ihanaa, että ihmiset silti yrittivät ja kyllä me jotakin saatiin juteltua.
Hiuksista tuli todella hyvät ja kampaajat olivat todella nopeita! Molto bene! Huikeaa oli myös se, että leikkaus ja värjäys maksoi vain 30 euroa. Miten voi olla niin halpa! Oli siis kaikenkaikkiaan todella hyvä kokemus mennä italialaiseen kampaamoon! Ainakin saimme hyvän kokemuksen ja iloisen mielen!
Työkaverimme ovat auttaneet meitä monissa asioissa ja olemme saaneet vastauksen kaikkiin kysymyksiimme. Kaikkien asioiden hoitaminen on siis onnistunut ihan hyvin, mutta täällä on oltava todella rohkea ja käytettävä kaikki italiankieliset sanat, jotka osaa! Elekieli auttaa myös huomattavasti :)
Saluti,
Sanni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)